”Rohkeus on mitä vaaditaan, että uskaltaa nousta seisomaan ja puhua.
Rohkeutta on myös mitä vaaditaan siihen, että istutaan alas ja kuunnellaan.”
(Winston Churchill)
Etelä-Karjalan hyvinvointialue aloitti vuoden 2023 alussa haastavassa tilanteessa Suomen muiden hyvinvointialueiden tavoin. Alueen pienen koon voi nähdä kuin vesilasin, joka on puoliksi tyhjä tai puoliksi täynnä. Meillä on erityisiä haasteita palveluiden säilyttämisessä – toisaalta menestyminen löytyy kyvystä tehdä joustavasti ja rohkeasti oikeita valintoja.
MIE TURVAAN – MIE USKALLAN – MIE VASTAAN – MIE VÄLITÄN
Mistä lähdemme liikeelle Etelä-Karjalassa? Uutiset kertovat päivittäin rahoituksen kriisistä, henkilöstöpulasta, päivystyksen kantokyvyn haasteista, vanhusten kotihoidon puutteista ja julkisen perusterveydenhuollon rapautumisesta.
Etelä-Karjalassa on samoja haasteita – mutta myös joitain etuja: Olemme yhdistäneet kuntien sote-palvelut jo Eksoten aikana – toisin kuin suurimmassa osassa Suomen hyvinvointialueita. Pienenä alueena voimme ottaa nopeammin muilta alueilta uusia ideoita palvelujen kehittämiseksi. Työsuhteet alueellamme ovat pitkäaikaisia.
Uusi toimitusjohtaja Sally Leskinen on lähtenyt liikkeelle vahvalla ratkaisukeskeisellä otteella. Oma kokemukseni aluevaltuustossa ja aluehallituksessa on vahvistanut näkemystä, että meillä on hyvä uusi toimitusjohtaja ja vielä kaikki rakenteet kunnossa. Saamme positiivisia tuloksia, kun olemme nopeita ja avoimia kaikkien voimavarojen hyödyntämisessä.
HOITOHENKILÖSTÖN RIITTÄVYYS JA TYÖMOTIVAATIO RATKAISEE PELIN
Julkisen terveydenhuollon nousu tai tuho myös Etelä-Karjalassa ratkeaa sillä, kuinka onnistumme parantamaan hoitohenkilöstön työmotivaatiota ja vetovoimaa. Eläkevakuuttaja Kevan tekemä raportti Etelä-Karjalan työvoimatarpeesta (1.3.2023) arvioi sairaan- ja lähihoitajien tarpeen olevan yhteensä 186 henkilöä. Pulaa on myös lääkäreistä, sosiaalityöntekijöistä ja psykologeista.
Esimerkiksi ikäihmisten asumispalvelujen hoitajatehtäviin ei Etelä-Karjalassa saada riittävästi hakijoita hoitajamitoituksen kasvun edellyttämällä tavalla. (Yle Lappeenranta 2.3.2023) Samalla alueeltamme tulee viestiä hoitotyöntekijöiden uupumisesta.
Poliittiset puheet hyvästä ja ihmisläheisistä palveluista näyttäytyvät helposti sadulta keisarista ilman vaatteita, kun hoitotyön kokonaisuutta ei ymmärretä. Esimerkiksi hoivatyön hoitajamitoitus vie tosiasiassa tällä hetkellä asiakaspaikkoja ympäri Suomen hoitajapulan vuoksi. Mitoituksen täyttämiseksi voidaan hoitaa vähemmän ihmisiä ja jonot kasvavat.
HUUTOON ON VASTATTAVA
Palvelut paranevat vain riittävällä henkilöstömäärällä ja vaikuttavalla hoitotyöllä. Käytännössä meidän on parannettava työhyvinvointia ja -motivaatiota. Henkilöstön kuunteleminen ja työnkuvan ymmärtäminen tulee olla kunnossa ennen muutoksia.
Henkilöstölle on mielestäni luotava selkeämmät urapolut ja kehittymisestä palkitseminen hoitotyöhön. Olen hämmästellyt, kuinka huonosti julkisella puolen sosiaali- ja terveysalalla tapahtuva itsensä kehittäminen näkyy palkassa, vastuun lisäämisessä ja työn sisällössä. Kyky kilpailla työntekijöistä tulee olla parempi.
Etelä-Karjalan hyvinvointialueen keskittyminen henkilöstön hyvinvointiin, moniammatillisuuteen ja uusiin työrooleihin on mielestäni viisasta. Myös uusi toimitusjohtaja Sally Leskinen on korostanut henkilöstön merkitystä. Organisaatiokulttuurin kulmakiviksi on määritelty positiivinen ihmiskäsitys, arvopohja, olemassaolon syyn ymmärtäminen ja kyky määrittää suuntaa.
Onko tulevaisuudessa rahaa rakentaa uusia seiniä? Investointien selkeä ja ennustettava toteutuminen on keskeinen osa palvelujen kehittämistä. Aluevaltuuston hyväksymä investointisuunnitelma 2023–26 on ehdollinen (esim. Armila, leikkaussalien saneeraus) riippuen valtion tulevista investointivaltuuksista.
ULKOMAINEN HOITOHENKILÖSTÖ JA TYÖURAN PIDENTÄMINEN
Ulkomaiset hoitajat ja koulutus
Ilman riittävää hoitotyöntekijöiden määrää palvelut rapautuvat nopeasti. Sairaan- ja lähihoitajien rekrytointi ulkomailta on tärkeää, vaikka poliittisessa päätöksenteossa asia jakaa mielipiteitä. Jo töissä olevan henkilöstön työolosuhteita on vaikea kehittää, jos hoitotyön työvoimapula jatkuu kroonisena.
Etelä-Karjalan hyvinvointialuejohtaja Sally Leskinen totesi Etelä-Saimaassa 2.3.2023: ”Jos olemme haluttu työnantaja ja suhtaudumme maahanmuuttoon hyvin, eli perehdytämme ja kotoutamme ihmiset, jotka tänne tulevat töihin, tavoitteet ovat pääosin saavutettavissa.”
Parhaan ammattitaitoisen työvoiman saatavuus, koulutusratkaisut, ammattitaidon varmistaminen ja suomalaiseen työkulttuuriin sopeutuminen kielitaitoa myöten on yksilötasolla pitkä prosessi.
LAB ammattikorkeakoululla ja Saimaan ammattiopistolla on suuri merkitys asian onnistumisessa. Esimerkiksi Sampo on aloittanut kouluttamaan lähihoitajiksi opiskelijoita Keniasta ja Filippiineiltä (Esaimaa 17.10.2022), joilla on jo omassa maassaan sosiaali- ja terveysalan tutkinto. Samaan aikaan suomenkielisten lähihoitajien koulutuksen vetovoima on laskussa. (Esaimaa 19.1.2022)
Työuran jatkaminen
Yhä useampi eläkkeelle siirtyvä haluaa tehdä töitä ainakin osa-aikaisesti. Heitä varten on luotava ratkaisuja, jotka mahdollistavat joustavan työnteon jatkamisen. Vanhempien ammattitaito tulee nähdä arvokkaana lisäresurssina. Työuran pidentäminen vaatii uudenlaista lähestymistapaa työaikasuunnittelussa.
ENTÄ ETELÄ-KARJALA – RIITTÄVÄTKÖ RAHAT?
Etelä-Karjalassa palveluja tulee kehittää niin, että rahat riittävät. Jos tulot eivät riitä kattamaan menoja, alijäämä voi aiheuttaa ministeriöiden ja alueen välisen arviointimenettelyn. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ministeriöiden mustapukuiset henkilöt tulevat kertomaan meille Helsingistä, kuinka palvelut tulee järjestää alueellamme.
Palvelujen järjestämisen ja lainanottovaltuuksien arviointi voivat pahimmillaan johtaa hyvinvointialueiden yhdistämiseen. Käytännössä pienet alueet ovat vaarassa ja vähenevän väestön Etelä-Karjalalle tämä on todellinen uhkakuva. Tällä hetkellä tavoitteena on talouden saaminen tasapainoon vuoden 2025 aikana. Tavoite on erittäin haastava.
HYVINVOINTIASEMAT, HOIDON PORRASTUS, DIGITAALISET PALVELUT, MONITUOTTAJUUS…
Hyvinvointialueella on lukuisia rinnakkaisia uudistuksia käynnissä samanaikaisesti, jotta uusi strategia saadaan toimimaan. Yhdessä blogissa ei voida käydä ystävällisen lukijapituuden takaamiseksi kaikkea läpi. Tämän vuoden aikana on kuitenkin nopeasti muodostettava ns. iso kuva uudesta palvelurakenteesta. Uudella johdolla on siinä suuri haaste ja tuloksia on saatava. Suunnittelu tulee saada toiminnaksi. Poliitikkojen tehtävänä on antaa tilaa keskittyä oleellisimpiin asioihin, jotta uudistukset lähtevät liikkeelle.
Loppuun vielä pari nostoa: Strategiassa todetaan, että hyvinvointiasemilla tullaan kehittämään sote-omatiimimallia. Tiimityö on tuonut uusia tapoja esimerkiksi terveyskeskusen vastaanottoon.
Sotkamon malli
Sotkamossa terveyskeskuksen pitkät jonot purettiin. (HS 28.12.2022) Työskentely tapahtuu hoitajatiimeissä, joissa vetovastuu vaihtuu ja lääkäri on aina lähellä. Kaikki potilaat saavat henkilökohtaisen omahoitajan. Asioita voidaan hoitaa yhä enemmän puhelimella, kun asiakas opitaan tuntemaan. Jos potilaalla on monia ongelmia, niin asiointi tapahtuu paikan päällä kokonaisvaltaisesti.
Monituottajuus
Etelä-Karjala teki mielestäni Eksoten aikana suuren virheen siinä, että se ei ottanut paikallisia hyvinvointipalvelu- ja hoivayrityksiä paremmin yhteistyökumppanikseen. Seurauksena on ollut, että mm. hoivapalvelussa paikalliset yritykset ovat käytännössä kadonneet. Myös ennaltaehkäisevät palvelut ja niiden kehittyminen osaksi julkista terveydenhuoltoa vaatii jatkossa parempaa ymmärrystä koko hyvinvointialan kentästä.
Seurauksena on ollut mm. valtakunnallisten ketjujen tuleminen paikallisten tilalle. Tarvitsemme aidon kustannusvertailun palvelun tuottamisen hinnasta jos haluamme poistaa jonot, työvoimapulan ja palvelujen eriarvoisuuden kasvamisen. Paikallisten palvelun kehittäminen ei saa olla ideologinen kysymys.
ITSENÄINEN ETELÄ-KARJALA
Pienenä alueena itsenäinen päätöksenteko on erityisen tärkeää, jotta palvelumme eivät katoa kauas. Esimerkiksi esitykset viidestä hyvinvointialueesta Suomessa nykyisen 21 sijaan tarkoittaisi, että moni palvelu valuisi pääkaupunkiseudulle osana Helsingin yliopistollisen keskussairaalan erityisvastuualuetta.
Emme saa jäädä edunvalvonnassa yksin. Tarvitsemme yhteistyötä ja verkostoitumista muiden alueiden kanssa. Etelä-Karjalan tulee olla aktiivinen edelläkävijä itsenäisen aseman varmistamiseksi. Uudella aluehallinnolla on siinä suuri vastuu.
