Lappeenrannan kaupunginhallitus päätti 20.10.2022 kokouksessaan ensimmäiset viisi Meijän tähet -muistolaatan saajaa: Ne ovat Laila Hirvisaari, Sonja Tammela, Pave Maijanen, Juha Pyrhönen ja Arvi Lind. Lappeenranta voi olla ylpeä kaikista listalla olevista.
Palkinto on mahdollista myöntää myös liikunnassa ja urheilussa ansioituneille henkilöille. Ohessa oma listani viidestä henkilöstä Lappeenrannan ”meijän kaikkien aikojen tähdiksi” tällä saralla. En ole arvottanut tekstissäni sitä, kuka on toista parempi. Kaikkien meriitit ovat niin suuria, että se on osittain mahdotonta.
KALLE JALKANEN
Kalle Jalkanen (1907-41) on maastohiihdon olympiavoittaja ja maailmanmestari. Hän voitti 4×10 kilometrin olympiakultaa joukkueensa ankkurina vuonna 1936 Garmisch-Partenkirchenin olympialaisissa. Lisäksi hän voitti mm. 50 kilometrin maailmanmestaruuden, sekä 18 kilometrin matkan pronssimitalin Lahdessa vuonna 1938. Kalle Jalkanen edusti tuolloin Lappeenrannan Urheilumiehiä, joka toimi siihen aikaan monen urheilulajin yleisseurana.
Kalle Jalkasen olympiakultaan johtanut viestihiihto on yksi suomalaisen urheiluhistorian legendoja. Hän lähti norjalaisen Bjarne Iversenin perään minuutti 24 sekuntia jäljessä. Norjalaisten varmalta näyttänyt voitto suli matkan aikana. Kalle Jalkanen oli jo ohittanut norjalaisen, mutta alamäessä sylkäistessään hänen tekohampaansa lensivät hankeen.
Sanotaan, että tuohon aikaan ne maksoivat noin kahden kuukauden työmiehen palkan. Jalkanen kävi noutamassa hampaat hangesta ja Iversen pääsi vielä kertaalleen ohi. Jalkanen tavoitti Iversenin puoli kilometriä ennen maalia ja lopulta ero oli kuusi sekuntia suomalaisen hyväksi.
Kalle Jalkasen tähti kirkastui ikuiseksi jatkosodassa Inkerin Kirjasalossa vuonna 1941. Urheilu-ura ja elämä päättyi hänen astuttuaan miinaan rintamalla. Kalle Jalkanen on haudattu Lappeenrannan sankarihautausmaalle. Hänen hautakiveensä on kaiverrettu olympiarenkaat. (Lähteet: Yle elävä arkisto, reserviläinen.fi)
(Lähde Finna.fi Kuvaaja Jänis, Tuttu 1936)
JUHA TIAINEN
Moukarin olympiavoittaja, Uukuniemen urheilijoiden kasvatti Juha ”Jussi” Tiainen tuli Lappeenrannan poliisilaitokselle töihin 1970-luvun lopulla. Hän siirtyi Lappeenrannan Urheilumiehiin vuonna 1981. Juha Tiainen hallitsi moukarikehiä koko 1980-luvun Suomessa. Kova kirittäjä ja kilpakumppani kotimaassa oli Tampereen Pyrinnön Harri Huhtala.
Tiainen oli edustanut Suomea jo Moskovan olympialaisissa vuonna 1980 ollen tällöin 10:s. Hänen suurin urheiluhetkensä koitti Los Angelesin olympialaisissa, noin tuntia ennen Arto Bryggaren pronssimitalia aitajuoksussa. Jussi voitti olympiakultaa tuloksella 78.08. Länsi-Saksan Karl-Hans Riehm sai hopeaa jääden kymmenen senttiä Tiaisen voittoheitosta.
Kahden lappeenrantalaisen nousu olympiamitalistiksi saman illan aikana hakee vertaistaan kaupungin urheiluhistoriassa. Samana vuonna hän heitti pitkään voimassa olleen Suomen ennätyksen 81.52
Arvokisaura jatkui Splitin EM-kisoihin 1990 saakka. Jussi jatkoi urheilu-uran jälkeen moukarinheiton perinteitä Lappeenrannassa valmentamalla useita SM- ja maaottelutason lappeenrantalaisia moukarinheittäjiä. Hän toimi myös mm. Saipan fysiikkavalmentajana.
Itselleni mieleen on jäänyt Jussin ystävällisyys, kannustavuus ja kiinnostus myös muita lajiharrastajia kohtaan. Jussissa oli myös perisuomalaista vaatimattomuutta oman menestyksensä suhteen. Hänen ei tarvinnut korottaa itseään muiden yläpuolelle.
Juha Tiainen kuoli vain 47-vuotiaana. Hänet on haudattu Uukuniemen (nyk. Parikkala) hautausmaalle. Hänen hautakiveensä on kaiverrettu olympiarenkaat. (Lähteet: Arponen Antti O. 2006. Luistinseurasta Lummiksi, Tilastopaja.fi)
ELLI BJÖRKSTEN
Valitsin listalle yhden liikunta-alan vaikuttajan, Elli Björkstenin. Hän syntyi Lappeenrannassa vuonna 1870. Elli Björksten oli suomalaisen naisvoimistelun keskeinen kehittäjä. Hän eli lapsuutensa Lappeenrannassa ja ilmaisi kiitollisuutensa omista juuristaan myös aikuisiällä.
Björksten kehitti ensimmäisen yhtenäisen, naisille sopivan oman voimistelumetodin, jossa käytettiin musiikkia liikkeitä tehostamaan. Liikkeissä oli ”eloisuutta, vapautta ja rytmiä”. Tämä laajensi voimistelua silloisen ajankuvan mukaisesta sotilaallisesta voimistelusta aiempaa laajempaan ilmaisuun. Hänen teoksensa Kvinnogymnastik muodosti naisvoimistelun perustan.
Elli Björkstenin maine levisi kansainväliseksi uudistusten myötä. Hän toimi kasvatusopillisen voimistelun vanhempana opettajana Helsingin yliopiston voimistelulaitoksella. Tänä aikana hän edesauttoi uudistusten leviämistä useisiin maihin. Björksten johti myös mm. Tukholman 1912 olympialaisten naisvoimistelijoiden ryhmää.
(Lähde: Biografiskt lexikon för Finland)
Elli Björkstenin synnyintalon seinään Lappeenrannassa laitettiin muistolaatta vuonna 1949 hänen kuolemansa (1947) jälkeen. Talo sijaitsi nykyisen hotelli Patrian vieressä Kauppakadulla. Nykyisin laatta sijaitsee uudistetun hotellin sisäpihalla. (Etelä-Saimaa 2.4.2022)
(Kuva 27.10.2022)
LALLI PARTINEN
Lalli Partinen kuului 1960- ja 1970-luvulla suuriin suomalaisiin jääkiekkoilijoihin. Lalli Partisen menestyksekäs ja pitkä pääsarjaura alkoi 1959, kun Saipa nousi korkeimmalle sarjatasolle. Hän edusti Saipaa vuoteen 1969 asti. Tuolloin SaiPa putosi sarjasta, ja Partinen siirtyi tämän vuoksi HIFK:hon.
SaiPa valloitti seurahistorian ensimmäisen ja vieläkin ainoan pronssisen mitalin Lallin aikana vuonna 1966. Arvokisauransa Partinen aloitti komeasti Tampereen MM-kisoista 1965, joista kotiyleisön muistiin jäi hänen taklausvoittonsa kolmesta kanadalaisesta yhdellä taklauksella (Lähde: Jääkiekkomuseo)
Ura jatkui aina vuoteen 1977 saakka. Partinen pelasi yhteensä 18 kautta jääkiekon SM-sarjaa. Hän voitti HIFK:ssa kaksi SM-kultaa.
Yle kuvasi (5.5.2022), kuinka Lalli oli taitonsa ja kovuutensa lisäksi persoona, joka ei jättänyt ketään kylmäksi. ”Jääkiekkoyleisö tunsi Partisen Idän jättiläisenä tai Punaisena kolmosena. Partinen taklasi kovaa ja leukasuoja heilui, kun hän sanaili vastustajien ja katsojienkin kanssa.”
Kiekkouran jälkeen Partinen toimi mm. Suomen Jääkiekkoliiton toimitusjohtajana 1986–1988. Hän oli myös Lappeenrannan kaupunginvaltuuston jäsen vuosina 2012-16.
Lalli osallistui kuusi kertaa MM-kisoihin vuosien 1965-73 välillä, josta vuoden 1968 Grenoblen kisa oli samalla olympialaiset. SaiPa on jäädyttänyt Lallin numeron 3. Lalli Partinen on Suomen jääkiekkoleijona numero 52.
ARTO BRYGGARE
Arto ”Artsi” Bryggaren menestyslista on Lappeenrannan urheilijoista vaikuttavin kautta aikojen. Hallikisat mukaan lukien hän saavutti 110 metrin aitajuoksussa yksitoista henkilökohtaista arvokisamitalia olympia-, MM- ja EM-tasolla. Kirkkaimpina menestyksinä Los Angelesin olympialaisten pronssimitali vuonna 1984 ja Helsingin maailmanmestaruuskisojen hopea vuonna 1983.
Bryggare oli armoton kilpailija ja aikansa uranuurtaja suomalaisessa pikajuoksussa paitsi menestyksen, myös harjoitteluasenteen suhteen. Hänen Suomen ennätyksensä 13.35 rikottiin vasta vuonna 2021 Elmo Lakan toimesta. Mainittakoon, että 1980-luvun juoksuratojen kimmoisuus ja juoksupiikkareiden materiaalit eivät vastaa täysin nykypäivää nopeusominaisuuksien suhteen. Saavutuksiin kuuluu myös mm. kaksitoista Suomen mestaruutta 1977-1992 välisenä aikana. (Lähteet: Arponen Antti O. 2006. Luistinseurasta Lummiksi, Tilastopaja.fi)
Viimeiseen Suomen mestaruuteen liittyy omakohtainen muisto. Olin ensimmäisen kerran Kalevan Kisoissa urheilijana Jyväskylässä vuonna 1992 ja katsoin 110 metrin aitafinaalin lähtöpaikalta juoksijoiden takaa. Antti Haapakoski oli tehnyt sinä vuonna 22-vuotiaiden Suomen ennätyksen Kuortaneen juhannuskisoissa ja oli selvä ennakkosuosikki. Artsi oli kärsinyt loukkaantumisista jo pitkään.
Finaalissa Artsi ja Haapakoski olivat vierekkäisillä radoilla. Juuri ennen paikoillanne komentoa Artsi latautui juoksuun karjaisemalla niin kovaa, että koko kenttä tärisi. Haapakosken tahdonvoima murtui Artsin vierellä. Hän juoksi ylivoimaisesti kauden huonoimman juoksunsa kompuroiden lähes joka aidalla ja jäi ilman mitalia. Vanha mestari näytti suuruutensa vielä kerran voittamalla juoksun kauden parhaalla ajallaan 13.70.
Artsi arvostaa juuriaan ja hän totesi kesällä 2006 seuraavasti: Lappeenrannan Urheilu-Miehillä oli minulle ja minun elämälleni valtava vaikutus. LUM:ssa sain raamit elämälle ja kaverit tulivat urheiluseuran kautta, samoin valmennusopit. (Arponen Antti O. 2006. Luistinseurasta Lummiksi)
Arto Bryggare on nykyisin naimisissa moninkertaisen olympiavoittaja/maailmanmestarin Heike Drechler-Bryggaren kanssa. Mielenkiintoinen artikkeli nykypäivän arjesta löytyy seuraavasta terve.fi linkistä
LAPSUUDEN SANKAREITA
Paljon hyviä urheilijoita jäi viiden listalta pois. Esimerkkinä omista lapsuuden idoleista jääpallossa liikuntaneuvos Leo ”Leksa” Segerman. Hän oli kaupungin ylpeys lähes kahden vuosikymmennen pääsarjauran aikana. Segerman valittiin uransa aikana mm. MM-kilpailuiden Allstars-joukkueeseen ja vuoden jääpalloilijaksi.
Samoin Petri Skriko, joka pelasi ansiokkaasti lähes kymmenen vuotta NHL:ssa. Parhaat vuotensa hän pelasi Vancouver Canucksin joukkueessa. Tehokkain vuosi toi runkosarjassa 78 pistettä (38+40). Skriko edusti Suomea mm. Sarajevon olympiakisoissa, jolloin Suomi oli kuudes. Skriko on Suomen jääkiekkoleijona numero 141.
TULEVAT TÄHDET
Kaupungissa on paljon urheilijalupauksia. Tulevaisuuden ”Meijän tähtiä” saattavat olla esimerkiksi lupaava tennispelaaja Laura Hietaranta, taitoluistelija Janna Jyrkinen, Vehmaan yleisurheilevat kaksospojat Kasperi ja Rasmus tai jalkapalloilija Eveliina Summanen. Tähdet tuikkivat varmasti kirkkaina myös tulevaisuuden Lappeenrannassa.
